Charleroi- Soissons 180 km

Yöllä heräsin kurkkukipuun ja tukossa olevaan nenään. Heti rupesi kiukuttamaan. Sietäisin sen, että joutuisin hyppäämään autoon jos kunto ei kestä tai pyörä hajoaa, mutta minkään vuotavan tai räkää täynnä olevan nenän takia en sinne kyllä mene. Eli ei muuta kuin särkylääkettä ja vettä kitusiin ja hetkeksi vielä vällyihin. Herätyskellon soidessa olo oli edelleen aika kehno ja julkaistun ajojärjestyksen mukaan olin vetoryhmässä. Ensin ajattelin, että pakko on vain varata paikka raatoautosta, en pystyisi vetämään tässä voinnissa. Varovasti kuitenkin kysyin ajokaverilta mahdollisuutta paikan vaihtoon ja ilokseni se sopi niin hänelle kuin kapteenistollekin. Niinpä kipusin sittenkin satulaan ja sain rullailla vetoryhmän takana koko päivän.

Maasto oli yhtä mäkistä kuin eilenkin, nousua tuli 1500 metriä ja tosi hurjia laskuja tietysti toiselta reunalta alas. Siinä ei auta muu kuin panna pelko taskuun, pitää tiukasti tangosta kiinni ja antaa mennä. Ihan uskomatonta, että minä uskalsin pamauttaa alamäkeen 67 km/h, kun kauden alussa halusin taluttaa kaikki mäet niin ylös kuin alaskin.

Ylitimme puolilta päivin Ranskan rajan. Tämä ei varsinaisesti heti näkynyt maastossa, teiden kunnossa tai liikennekulttuurissa, mutta jonkun aika ajettuamme alkoi reitillä olla todella hienoja ja isoja peltoja ja pikantteja pikkukyliä. Ajoimme hetken matkaa myös Tour de Parisin reittiä ja saavuimme lopulta Soissonsiin, joka on hieman isompi kaupunki. Ranskassa pyöräilijät huomioidaan mukavasti, liikkuminen isossakin kaupungissa tuntui turvalliselta.

Mieliala on edelleen tosi hyvä ja kroppakin on kestänyt. On ollut lopulta yllättävänkin helppoa myös sosiaalisesti, pitää vain muistaa että vapaaehtoisesti tänne on tultu ja olen omalta osaltani vastuussa hyvästä hengestä. Jokaisen turvallisuuskin on kiinni siitä, että ihmiset ovat hyvällä mielellä ja keskittyvät ajamiseen, ei draamaan.

Huomenna on onneksi lyhyempi päivä ajamisen suhteen, vain 76 kilometriä Villers Saint Pauliin jossa huilataan, pestään pyykkiä ja yllätys yllätys syödään hyvin ennenkuin vihdoin lauantaina ajamme Pariisiin.