Jyväskylä- Vääksy- Helsinki- Travemünde 345,6 km
Lähtöpäivänä taivas oli harmaa mutta mieliala valoisa. Puolet huoltotiimistä majoittui meillä, joten koti oli kuin logistiikkakeskus, tavaroita ja ihmisiä siirreltiin järjestelmällisesti paikasta toiseen. Lopulta kaikki oli siellä missä pitikin ja pyöräilijät kokoontuivat Jyväskylän Kauppakadulle lähtötapahtumaan. Pyörien huoltoa, renkaiden pumppausta ja pamahtelua, renkaiden paikkailua, puheita ja pyöräilijöiden esittelyä kunnes tasan kello 11 naksautimme klossit kiinni ja pääsimme poliisisaattueessa matkaan.
Jännitys hävisi jo ennen Vaajakoskea (jossa olikin ensimmäinen evästauko), jalat tuntuivat kevyiltä ja juttu luisti. Sää parani ja vain muutama tekninen ongelma ilmeni matkalla. Kaikilla etapeilla on kaksi "pikkuhuoltoa" eli kahvi- ja pikkuevästaukoa sekä yksi lounastauko. Pissalle pysähdytään tarvittaessa ja näyttää siltä, että rakot on suunniteltu niin, että kun huoltotauot ovat parin tunnin välein, on pissatauko (eli biotekninen) jokaisen kaksituntisen puolivälissä. Tämä biotekninen onkin melkoinen tekniikkalaji naisihmiselle varsinkin sateessa jos sattuu olemaan henkselilliset ajohousut. Aikaa on noin 5 minuuttia ja ensin riisut sadetakin, sitten tuuliliivin, sen jälkeen ajopaidan ja pääset käsiksi ajohousuihin. Nopea suhautus ja pukeutuminen päinvastaisessa järjestyksessä. Mitä rankempi sade, sen nopeammin tuon oppii tekemään.
Ensimmäisen päivän ajo päättyi illalla Vääksyyn hotelli Tallukkaan, jossa pyörien pesun jälkeen oli tarjolla saunaa, uimista, päivällinen ja perälautakokous eli päivän yhteenveto. Hyvällä huumorilla painuimme pehkuihin tietäen että seuraavana päivänä ajaisimme sateessa koko päivän.
Aamulla riemukseni huomasin kapteeni muuttaneen ajojärjestystä niin, että olinkin vetoryhmän sijasta aurinkokannella eli ryhmän loppupäässä, jossa polkeminen on kevyempää. Erityisen riemuissani olin, koska sää oli tosi kurja ja vetohomma sen vuoksi vaativampaa. Hieman kyllä vierustoverin kanssa mietimme, ettei kannattaisi tällaisia äkkilähtöjä näköjään ostaa kun aurinkokansi oli kohtuullisen märkä eikä sateenvarjodrinkeistä ollut tietoakaan. Ajon aikana paikkailtiin renkaita, nostettiin pudonneita ketjuja, teipattiin kipeytyneitä polvia, syötiin ihania eväitä, laulettiin lauluja ja viljeltiin huonoa huumoria. Helsinkiä lähestyttäessä ajo vaati paljon keskittymistä koska teillä oli muitakin kuin me ja 29:n pyöräilijän, kolmen pakettiauton ja kuorma- auton kolonna vaatii hieman tilaa. Pääsimme kuitenkin turvallisesti Scandic Kallioon, söimme mahat täyteen Weeruskassa ja aamulla lähdimme lähtötapahtumaan Töölöntorille.
Lähtöpäivä Helsingistä oli odottelupäivä, ensin odoteltiin että lähdetään hotellilta Mäntymäen kentälle, sitten odoteltiin että lähdetään Mäntymäen kentältä Kansalaistorille jossa odoteltiin, että lähdetään Vuosaaren satamaan, jossa puolestaan odoteltiin että päästään laivaan. Mutta upean näköinen oli 250:n keltaisiin pukeutuneen pyöräilijän jono Itäväylällä ! Laivaan päästiin nousemaan klo 15 jälkeen ja taas syötiin. Vietimme myös joukkueemme jäsenen Maijan syntymäpäivät, eikä niistä tai matkasta sen enempää kuin että ei laivalla esiintyneellä duolla ole varmasti ikinä ollut näin riemukasta ja kovaäänistä yleisöä.
Joukkue käy koko ajan tutummaksi, kroppa ja pää tuntuisi kestävän eikä ajokaan huolestuta enää lainkaan, joten todella innolla odotan Saksaan pääsyä ja uudenlaisia maisemia ja kokemuksia.