Soissons- Villers Saint Paul 76 km

Herätessäni ajattelin että hittolainen, tämä retki lähenee loppuaan. Aika monenkirjava fiilis. Takana jo melkein 1300 kilometriä joita en olisi vuosi sitten edes unelmoinut pystyväni ajamaan ja nyt tuntuu, että toivoisi niitä olevan sama määrä vielä edessä. Joka päivä, oikeastaan joka hetki uusia kokemuksia, maisemia, tuoksuja ja tunteita. Onnekseni olen saanut ajaa lähes jokaisella paikalla molemmissa ryhmissä joten olen päässyt myös tutstumaan kaikkiin ihmisiin ja näiden kilometrien jälkeen arvostan jokaista päivä päivältä enemmän. Erilaisia olemme ja kyllä tämä ainakin osalle äärirajoilla käyminen tuo itse kustakin pintaan monenlaista.  Aikaslailla tasavertaisia olemme näissä pintaannousuissa kuitenkin olleet, erot tulevat lähinnä temperamenteista joilla nousuja tuodaan esiin.

Kellontarkalla rutiinilla kenkä napsahti kiinni polkimeen 7.30 ja ajelimme läpi melko tasaisten Ranskalaisten maalaismaisemien mukavassa hieman alle 30 asteen auringossa. Huolto pelasi edelleen moitteettomasti ja kaikille oli löytynyt hyvä paikka ajella ainakin huumorin tasosta päätellen. Itse olin siirtynyt takaisin ykkösajoryhmään heti veoryhmän taakse mikä sopi flunssalleni hyvin. Meno tuntui letkeältä ja liikenne otti pyöräilijät hienosti huomioon.

Päivän lyhyestä kilometrimäärästäjohtuen olimme kerrankin hyvissä ajoin hotellilla. Meillä oli aikaa kunnolla huoltaa itseämme, pyöriämme ja varusteitamme. Pyörät laitettiin kiiltämään huomista Pariisin leijonapuistoon ajamista varten, Suomen lippuja viriteltiin pyöriin, kypäriin ja ajoasusteisiin, kehoja venyteltiin, hierottiin, ruokittiin ja juotettiin.

Yhteisellä illallisella sain kiertävän "Kirsti Pässinen"- tsempparipalkinnon omasta osuudestani hyvän hengen luontiin molemmissa ajoryhmissä. Ikävä kyllä Pässinen oli hukkunut pyykinpesussa, mutta virtuaalinen viekin vähemmän tilaa. Olin erittäin otettu ja kiitollinen palkinnosta koska olin kyllä panostanutkin siihen, että en omalla olemisellani aiheuta kenellekään mielipahaa tai saa reissua vaikemmaksi tai millään tavoin raskaammaksi.

Parin oluen jälkeen silmäluomet painoivat niin, että unentuloa ei tarvinnut odotella.