Travemünde-Lybeck-Walsrode
190 km
Saavuimme Travemünden satamaan puolilta öin hyvin syöneinä ja kehot huollettuna. Laivasta ulos ajaminen sujui mallikkaasti vaikka rampit olivat jyrkät ja kapealle renkaalle hankalat, ja ulos päästyämme kaikki 250 suomesta lähtenyttä pyöräilijää järjestäytyivät omiin joukkueisiinsa ja lähdimme seuraaviin majoituspaikkoihimme. Me ajomme tunnin verran läpi pimeässä Lybeckiin, jossa hotellilla meitä odotti huollon tekemät iltapalapussit. (minulle on alkanut selvitä että olemme kuin Enid Blytonin viisikkosarjasta, puuhamme paljon ja syömme joka välissä hyvät eväät).
Aamulla lämpötila oli jo ennen seitsemää yli 20 astetta eikä taivaalla ollut pilven pilveä. Ajoimme läpi aivan mahdottoman kauniitten maalaismaisemien ja pikkukylien lämpötilan noustessa nousemistaan. Puolilta päivin lämpötila oli jo yli 38 astetta ja osa joutui lopettamaan ajamisen liiallisen kuumuuden vuoksi. Vettä kului litratolkulla ja lopulta vettä oli käytettävä myös päitten ja vaatteiden kastelemiseen jonkunlaisen jäähtymisen aikaansaamiseksi.
Ajoimme kokonaisuudessaan 165 kilometriä erittäin haastavissa olosuhteissa; hellettä, mäkiä ja tuulta. Walsrodeen perille päästyämme huolsimme pyörät ja ajoasun pestyäni painelin suihkuun ajatellen että selvisin hienosti vaikka välillä kuumuudessa tuntui että tähän loppui tämä Pariisiin kulkeminen. Suihkun jälkeen tipahdin tyystin, voimia ei ollut edes kävellä sänkyyn. Nelinkontin ja kylmästä täristen raahauduin petiin ja sammuin saman tien. Pakotin lopulta itseni hereille ja mieheni painostamana lähdin syömään vaikka ajatuskin ruuasta oksetti. Sain syötyä vähän ja hoipertelin takaisin sänkyyn ajatellen, että nyt mahtoi loppua koko maallinen vaellus, ei pelkästään Pariisiin matkaaminen. En edes muista menneeni sänkyyn, mutta yöllä heräsin aivan horkassa syömään buranaa ja juomaan litran vettä. Ja miettimään onko tässä mitään järkeä.
Vaan kyllä kunnon yöunet lopulta elvyttivät uupunneen, vaikka jalat olivat palaneet ja aurinkoihottumaa täynnä. Aamulla olinkin jo innokkaasti lähdössä ajamaan. Sen verran heikossa hapessa olin illalla ollut, että kapteeni oli laittanut minut aurinkokannelle ajamaan. Viisas mies.
